Agiliitoa

Agiliitoa
Persjättö

tiistai 15. elokuuta 2017

Lomalla viimeinkin, on otettu iisimmin

Siis niin löysin rantein vedetty koko kesä että ihan oksettaa. Yojo odotti kontrollikäyntiä fysioterapiaan kun koirat ottikinyllättäen yhteen ulkotarhassa kun me oltii häissä. En tiedä monta tuntia se oli siellä verisenä ollut kun viimein tulin kotiin. Takajalat ei kantanu kunnolla ja luulin et ranka on poikki kun pöytä oli kaatunut myös rytäkässä. Ajoin Vantaalle kun Kouvolaan ei suostunut vastaanottamaan ja löytyikin paljon puremahaavoja reisistä ja etupäästä. Kuvattiin varmuudeksi, mitään luuta ei ollu rikki. 3 tuntia nesteytystä ja nyt ollut 3 viikkoa kuntoutusta ja koira alkaa olla entisensä, torstaina aika Patricialle tsekkiin ja katsotaan alkaako kaikki treeni alusta. On päästy nyt pyöräilemään ja Yojo on ihan kunnossa päällisin puolin. Oon taivutellut sitä nyt oikealle ja tehnyt kevyempänä selän ojennusharjoituksia. Oon myös treenannut vähän seuraamista kuumentaen koiraa, siihen saa ihan kivaa säpäkkyyttä nyt kun oikein keskittyy siihen.

Aku on edistynyt kepeillä, kotona se tekee 6 keppiä ilman verkkoja. Radalla vaatii vielä 2-3 verkkoa ja aloitukset sekä radan jatkaminen vielä haastavaa. Se on treenannut tosi vaihtelevasti, joko superhyvin tai sitten tosi tahmeasti. Nyt on kuitenkin päässyt keskittymään jo ohjauksiin. Keinu on edelleen kammotus.

Ai niin, ja kävimme mittauksessa Agirodussa. Yojo kolleegiossa mittattu nyt virallisesti uudestaan miniksi, mutta Akusta tulikin medi, pari milliä yli rajan kahden tuomarin mittauksessa, yksi mittasi sen pari milliä ali. Että kiva. Nyt odotetaan sääntöjen muuttumista, jotta pääsee mittauttamaan uudestaan. En ole ihan vakuuttunut sen kykeneväisyydestä medikorkeuksilla.

Furyn kanssa on tehty pienesti ohjaustreeniä ja juoksaria. Se on keskittyessään todella makea menijä. Juoksai sujuu kun on 2 palkkaajaa, laitettiin naksuboksi puomin alasmenolle ja juoksutettiin sitä ees taas ja meni tosi hyvin!

Fury on käynyt moikkaamassa kettua putkilla ja sai myös ensikosketuksen supikoiraan. Se haukkuu, aluksi kauempaa ja lähestyy sentti kerrallaan, mutta pysyy melko kivasti edessä. Oikein innolla odotan ensi kautta ja sen työskentelyn aloitusta. Nyt se on ollut mustikkametsällä mukana, lähinnä pyöri jaloissa siellä eikä lähde kyllä yhtään etsimään riistaa. Mikä on toisaalta ihan kiva, on vielä yksi koira joka voi huoletta tulla mukaan mustikkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti